Uni 31.7

Näin tänään hämärän unen olin jossain vanhan talonpihalla ja olin tavannut siellä tytön, joka varoitteli minua, että en saa olla hänen lähellä, koska hänen isänsä ja hänen setänsä tappavat minut. En välittänyt uhkauksesta, koska en minä halunnut hänelle mitään pahaa. Tyttö vei minut vanhan ladon ylätasanteelle, josta oli purettu sen verran seinää, että näimme etupihalle, jossa alkoi kuhista vanhoihin kansallisvaatteisiin pukeutuneita ihmisiä, juttelimme jotain hämärää vierekkäin, kun pihalle ilmestyi kaksi räyhääjää. Toinen oli Parrakas ja repaleiseen raitapaitaan pukeutunut ja toinen näytti Bronson Leffan Tom Hardyltä. Paitsi, että huuteli suomeksi kirosanoja.

Tämä parrakas kaveri paljastu tytön isäksi ja hän kiipesi suoraa ladon seinää pitkin ladonrajaan ja alkoi ulvoa. Ryhdyin heti kiipeämään sieltä alas ja menin pihalla, jossa Tom Hardy otti jostain ihmeestä palokirveen ja alkoi pyöritellä sitä taidokkaasti käsissään.

Peräännyin ja huomasin, että tytön isä oli tullut taakseni ja hyökkäsi pää edelle kimppuuni ja aloimme tappelemaan. Sain heitettyä hänet hetkeksi syrjään ja hieman loittonemaan Tom Hardystä, joka heilutteli uhkaavasti palokirvestä vieressäni. Kansallispukujoukko alkoi taputtaa ja yksi heistä ryhtyi soittamaan haitaria ja Jälleen tytön isä puski päälleni ja koitin riepotella häntä irti minusta ja vilkaisin 

tappelun hetkellä ylös ja näin tytön katselevan meidän tappelua.

En saanut isää ollenkaan irti minusta ja huomasin, että Tom Hardy alkoi kävellä minua kohtia kirveen kanssa valmiina iskemään.... (puhelin alkoi tärisemään ja heräsin)

Ymmärtäkää syyt niin voitte tajuta seuraukset.

”Tarina voi olla, ehkä tosi, mutta ei silti kannata uskoa kaikkea mitä netissä kirjoitetaan.
Sen voin kyllä sanoa, että asianomaiset kyllä tietävät mikä tässä on totta ja mikä tarua.
Tämä voi myös olla varoitus tai ehdotus, mutta uskon, että tämä on vain opetus, jota kannattaa kunnioittaa.”

Pelasin kavereitteni kanssa jalkapallo, kun huomasimme, että päivä alkoi vaihtua illaksi.
Kaveri päättivät vielä mennä jatkamaan iltaa kaverin luo ja päätin lähteä mukaan, koska en enää sinä päivänä jaksanut ajaa kotiini.
Matkalla päätin, että käyn ensin nopeasti kaupassa hakemassa itselleni hieman ruokaa, koska en ollut syönyt sinä päivänä oikeastaan mitään.
Kiertelin kaupassa ja etsin itselleni jotain joka hivelisi makuhermojani, mutta se ei saanut olla liian kallista. Pienen etsimisen jälkeen silmäni löysivät jotain hyllystä. 
Kaupan ainoa Riisifrutin, jossa oli vielä mukavasti 20% alennuslappu.
Tiesin, että se oli merkki taivaalta ja nappasin purkin mukaani ja lähdin jatkamaan kohti kavereitteni kämppää ja sinne päästyäni pyysin päästä käymään suihkussa ja luvan saatua astelin suihkuun.
Pistin suihkun päälle ja ihana lämmin vesi hyväili ihoani ja pehmeä saippua pesi pois kentällä saamani likakertymän ja hien.
En tiedä menikö suihkussa 10 vai 20 minuuttia, mutta ne olivat minulle taivaalliset minuutit, mutta sen jälkeen jouduinkin suoraan helvettiin.
Nimittäin saavuin ulos suihkusta ja huomasin, että poissa ollessani oli tapahtunut jotain kamalaa.
Vääryyden suorastaa haistoi, tuosta turmion tilasta.
Kävelin nopeasti kohti jääkaappia, jonne olin ennen tuloani pistänyt tuon rakkaan aarteeni.
Avasin jääkaapin oven ja kauhukseni huomasin, että Riisifruttini oli kadonnut.
Karjaisin kovalla äänellä ”Kuka on syönyt mun Riisifrutin!”
Huoneeseen tuli nopea hiljaisuus, jonka rikkoi Paskainen nauru.
Silmissäni leimahti vihan liekit ja syöksyin kohti sohvaa, jossa tämä naurava vääryydentekijä sijaitsi.
Otin sohvatyynyn ja hyppäsin hänen päälleen ja painoin tyynyn hänen naamalleen. Hän nauroi vielä, koska luuli asiaa leikiksi.
Painoin tyynyä kovempaa, mutta tajusin, että en minä voi häntä vielä tappaa. Liikaa todistajia.
Otin tyynyn pois hänen päältään ja esitin, että se oli vaan leikkiä, kuka nyt Riisifrutista voisi suuttua?
Purin huuliani yhteen ja hymyilin kaikille, mutta päässäni hakkasi lause
”Miksi joku voi viedä nälkäiseltä mieheltä hänen ainoa ilon?… Kuinka hän saattoi!”
Loppu päivän otin normaalisti ja yritin unohtaa tapahtuman, mutta nukkumaan mentäessä tuo julma teko palasi uniini.
Näin useaan otteeseen tilanteesta painajaisia, jossa minut oli kahlittu vuoriseinämään kiinni ja silmäluomeni oli revitty irti ja jouduin katsomaan, kuinka tämä pahuuden syöpäpesäke söi edessäni Riisifruttiani ja näännytti minut kuoliaaksi ja juuri, kun hän nuolaisi lusikasta viimeiset Riisifrutin jäänteet. Minä heräsin silmät kuivuneena omaan huutooni ja Lopun yötä en uskaltanut enää nukkua, vaan aloin hamuamaan kostoa, koska kosto oli ainoa ratkaisu, jolla saisin korjattua vääryyden.
Aamulla valjetessa lähdin kohti kotiani ja miettien mikä olisi kauhein teko, jonka pystyisin hänelle tekemään.
Mietin ja mietin, mutta en saanut hyvää ideaa syntymään. Hypin seinillä, mutta en saanut vastauksia. Päätin käydä kaupassa ostamassa itselleni uudet Riisifrutit, mutta ne eivät maistunut siltä miltä piti.
Olinko menettänyt makuaistini?  Se oli hänen vika.
Hänen tekonsa oli rampauttanut makuhermoni.  Sisälläni suorastaa kiehui viha. Kirosin hänet maan rakoon ja sydämeni vuosi verta.

Hän oli vienyt minulta sen mikä oli ainoa elämän iloni. Kuinka hän kehtasi?
Rukoilin kaikilta jumalilta, jotka muistin apua teoilleni, mutta yksikään ei vastannut.
Hekin olivat minut hyljänneet ja se lisäsi sisäistä epätoivoani
Minun oli aloitettava kostosuunnitelmani.  Aluksi halusin julkista nöyryytystä, mutta se tuntui liian heppoiselta, vammauttaminenkin kuulosti liian vähäpätöiseltä teolta verrattuna siihen mitä hän oli minulle tehnyt.
Koston halu vei minulta lopulta yö unet, mutta en siltikään löytänyt sopivaa rangaistusta.
Vaivun syvemmälle epätoivoon ja se sai vain minut lisää vihaamaan häntä ja hänen tekoa.
Hän oli pilannut elämäni.
Lopulta minun oli pakko pitää taukoa ja lähdin ajelemaan ympäri suomea. Samalla yritin miettiä kostoani ja sattumalta löysin hiekkarannan, jolle päätin mennä selvittämään päätäni.
Katselin aaltoja, jotka vaivuttivat minut uneen.
Näin unessani sain vihdoinkin ratkaisun ongelmaani. Miksen minä sitä ennemmin ollut keksinyt?
Pompahdin nopeasti ylös ja juoksin autooni ja lähdin takaisin kämpilleni.
Kämpiltä etsin käsiini silmätippoja ja odotin innollani aamuun ja vihdoinkin kun kello näytti sopivalta.
Soitin kaverilleni ja pyysin, että voisinko tulla nopeasti poikkeamaan hänen luonaan.
Onnekseni hänelle kävi ja lähdin siltä istumalta hänen luo.
Matkalla kävin nopeasti pienellä maatilalla ja ostin eurolla itselleni perunasäkin, sekä Alkossa, josta hankin pullollisen kallista whiskyä, jota sitten tarjoilin kaverilleni.
Kaverin luo päästyä tarjosin hänelle kallista whiskyäni ja saatuani hänet pieneen hiprakkaan.
Päätin Pyytää, että saisin viettää yöni hänen sohvalla. Hän suostui ja sen kunniaksi tarjosin hänelle vielä yhden lasillisen whiskyä, jonka olin terästänyt silmätipoilla.
Häntä alkoi väsyttää ja hän päätti mennä maaten.
Minä menin sohvalle makailemaan ja kuuntelemaan, koska hän alkaisi kuorsata. Siihen ei aikaa kovin kauaa mennyt, kun seinät alkoivat täristä kuorsaamisen merkiksi ja minä lähdin hiipimään hänen sänkyään kohti ja sovittelemaan hänet nopeasti perunasäkkiin ja lähdin raahaamaan häntä ulos, mutta ulkona hän heräsi ja alkoi huutaa.
Hänen ikäväkseen minun oli pakko hiljentää hänet nyrkilläni ja sen ansiosta loppu matka autolle meni mutkattomasti.
Heitin hänet auton takakonttiin ja lähdin köröttelemään onnellisena kohti määränpäätäni.
Matkalla naureskelin itsekseni, kun kuulin takakontista potkimista ja huutoa.
Minun oli pakko hiljentää radion musiikkia, jotta saisin nauttia enemmän hänen tuskan huudoistaan. Nauroin itsekseni niin, että silmistäni valui kyyneleitä. Olin onnellinen.
Nautinnollisen ajomatkan jälkeen olin päässyt määränpäähäni rannalle, jossa olin saanut tämän loistavan ideani.
 Avasin auton takaluukun ja heitin hänet kuivalle rantahiekalle ja raahasin hänet veden äärellä ja huusin hänelle ”Mitenkä sanotaan!”
Hän kiljui ja vaati huutaen selitystä teolleni, mutta sanoin hänelle, että kyllä sinä tiedät.
”Pyydä anteeksi!” huusin hänelle niin kovaa, kun pystyin. Hän alkoi anella ja itkemään.
Toisin huutoni ja lopulta hän nöyrtyi edessäni ja pyyteli itkien anteeksi tekoaan.
Istahdin tyytyväisenä säkin viereen ja kaaduin siitä rantahiekalle ja katselin tähtiä samalla hänen huutaen.
Huomasin taivaalla tähdenlennon ja pistin silmäni kiinni ja toivoin.
Naamalleni nousi leveä hymy ja huomasin, että olin viettänyt maassa jonkin aikaa, koska veden takaa alkoi nousta aamu aurinko.
Katselin auringon nousua samalla kuunnellen kaverini huutoa.
”Aah” en voinut edes kuvailla sisälläni kuohuvaa tunnetta, mutta se oli jotain todella suurta ja mahtavaa, mutta lopulta kaikki hyvä loppuu aikanaan ja päätin nousta ylös ja taputin säkin läpi hänen päätään.
”Vaikka tekosi oli jotain anteeksi antamatonta, mutta halua antaa sinun mahdollisuuden.”
Hän huusi jotain epämääräistä, mutta en saanut siitä kunnolla selvää, koska hän oli melkein menettänyt jo äänensä ja ajattelin, että kyllä hän ymmärtää tekoni. Kävelin hitaasti pois paikalta ja katsoin, kuinka hän möyri säkissä. Hän oli niin suloisen oloinen.
Hyppäsin autooni ja kurvasin pois paikalta, mutta jotenkin minulle tuli tunne, että olin tehnyt jotain tyhmästi.
Aloin miettimään ja hokasin, että kostoni oli oikeastaan aika tyhmä, kuinka se idea tuntuikin silloin niin hyvältä, mutta nyt se vain alkoi vaivata minua. Minun oli pakko keksiä jotain parempaa.
 Joskus tunteitten puuskassa tapahtuu tälläisiä virheitä, mutta uskoin, että asiat olivat vielä korjattavissa.
Käänsin autoni takaisin rannalle.
Onnekseni hän oli vielä pyörimässä säkissään ja minä aloin katsella, jos autosta löytyisi jotain kiinnostavaa. Oikein!
Löysin takakontista pitkän pätkän köyttä ja menin kiinnittämään toisen pään säkin suulle ja toisen kiinnitin autooni.
Hyppäsin takaisin ratin taakse ja starttasin autoni.
Painoin auton kaasun pohjaan ja näin takapeilistä, kuinka säkki lähti raahautumaan autoni perään.
Valitsin radiosta, jonkun mukavan kanavan ja samalla ajoin autollani rantaa ympäri.
Lopulta päätin mennä asfaltti tielle.
Siinä ei kauaa enää iloa ollut, kun huomasin, kuinka säkki repeytyi ja kaverini lensi ulos säkistä.
Pysäytin autoni ja kävelin kaverin vierelle. Hän tärisi. Hänen vartalonsa oli täynnä arpia, jotka vuosivat verta ja taisi jaloistaan hieman pilkottaa luutakin. Hymyilin hänelle.
”Olkoon tämä opetuksena siitä, että ei syödä toisten ruokia”
Näin hänen veristä kasvoilta, että hän oli vihdoinkin ymmärtänyt tekojensa vääryyden.
Kumarruin silittämään hänen päätään ja sanoin hänelle lempeällä äänellä ”Saat anteeksi”
Nousin ylös ja kävelin takaisin autooni ja ajoin suoraa lähimpään ABC:lle ja ostin itselleni Riisifrutin ja huomasin, että kosto oli parantanut minut.
Vihdoinkin Riisifrutti maistui siltä miltä olin sen kuvitellut.

Noh olihan se sen arvoista vai mitä?