Meidän Lissu.

Ala ja Ylä-asteet ja kolme hieman turhaa vuottaa Kauppaoppilaitoksessa olivat asettaneet meidän Lissun Karuun arkeen, jossa ainoa määränpää on tehdä töitä ja selviytyä eläkeikään asti, jolloin voi sitten mukavasti toteuttaa pieniä unelmiaan, joita siinä työstressin ohessa sattui unelmoimaan, mutta meidän Lissulla ei ollut vielä eläkeajat mielessä, vaan hänellä oli tulossa ensi askeleet isoon maailmaan.
Nimittäin Lissu oli päättänyt muuttaa Lavian pienestä kylän pahasesta isoon suurkaupunkiin nimeltä Kerava, josta hän halusi nyt töitä.
Hän oli lähettänyt Kauppaopiston todistustaan, jonka keskiarvo oli 4,21 yli 30 eri paikkaan, mutta Lissun ikäväksi hän huomasi, että Keravalla sattui olemaan hieman tungosta Merkonomeista, mutta Lissun ujolla, mutta vahvalla luonteellaan hän sai vuokra-asuntonsa vieressä olevasta valintatalosta itselleen kassaneidin paikan, josta hän oli niin innoissaan, että soitti kummallekin vanhemmalleen ja melkein samaan aikaan.
He olivat ylpeitä siitä, että Lissu oli ajanut itsensä samaiseen helvetilliseen oravan pyörään, jossa he itse olivat.
 ”Kyllä minä aina tiesin, että meidän Lissu pärjää” sanoi hänen isänsä, jonka odotukset eivät olleet ilmeisesti Lissun kohdalla kauhean korkealla, mutta tärkeintä on ajatus ja kai sitä isä mielessään pohti, kun Lissua vielä toistamiin onnitteli.

Nyt oli Lissulla käsissään kaikki narut kunnialliseen veronmaksajan rooliin, mutta yksi asia häntä vielä hieman häiritsi nimittäin se oma kulta, jolle hän voisi yli venyneiden poikamiesiltojen jälkeen olla vihainen, sekä syyttää häntä kotitöitten laiminlyömisestä. 
”Sellainen kyllä pitää täältä Keravalta löytää” Tuumaili Lissu mielessään, mutta Lissun ikäväksi tämä oli hieman arka asia hänelle, koska hän sattui olemaan hieman ujompaa mallia.
Eikä Keravalla hänellä ollut ketään ystävää… tai ainakaan sellaista jolta Lissu olisi saanut apua asiassa, koska hänen työkaveriansa Marttaa ei kiinnostanut mikään ja toisen työkaveri Hennan ajatukset kulkivat mieluimmin pilvissä, jossa hän jorasi Lontoossa bilehileiden kanssa.
Sitä paitsi Hennan ikävä wannabe Standin slangi oli niin uskomattoman rumaa, että pieni Satakunnan tyttö ei sellaista ainakaan ennen 40 ikävuottaan tulisi ymmärtämään.

Eräänä päivänä Lissu päätti rohkaista itseään.
Hän päätti lähteä suoraan työpäivän jälkeen Alkoon ja osti itsellensä halvinta punaviiniä, jota sattui sieltä löytämään.
Kotonaan lasillisen korkattuaan hän sai ajatuksen mennä lähimpään baariin jonka tiesi.
Hän pisti itselleen kauniin sinitäplikkään mekon päällensä ja käveli baariin, jossa hän antoi hieman vastahakoisesti Portsarille 5e sisäänpääsyä varten ja toiset 5e narikkaan.
Lissu istahti baarituolille ja tilasi itselleen kirpeän omppu siiderin, jotta pääsisi vähän samalle ymmärrys tasolle muitten baarissa olioitten kanssa, vaikka kuinka Lissu yritti istua näkyvästi baarissa.
Niin ei kukaan tullut hänelle puhumaan vaikka hän näöltään ihan mukiin menevä olikin.
Aika kului ja valomerkki välähti, jolloin Lissu tajusin, että hänelle oli nyt jäänyt baari illasta vain luukäteen ja pieni harmitus siitä, että oli maksanut 10e päästäkseen istumaan ja juomaan muutaman siiderin.

Seuraavana yö Lissu ei saanut unta kunnolla, koska hän kaipasi jotain. Hän ei kaivannut miestä, vaan hän kaipasi jotain suurempaa.
Hän pyöri sängyssään, mutta ei itsekkään tiennyt mikä häntä vaivasi.
Seuraavana aamuna Lissu säikähti, että hän oli nukkunut pommiin, mutta muistikin, että oli viikonloppu, mutta oli kai sen alkoholin takia unohtanut.
Lissu käveli vessaan ja katsoi itseään peilistä. Hän näki vain peilistä naaman. Ei muuta.
Ei ilmettä, eikä tuntemuksia. Hän oli täysin apaattinen.

Lissu päätti avata ikkunan ja huomasi, että pihalla oli suht. kaunis sää ja hän ajatteli tarvitsevansa raitista ilmaa.
Niinpä hän pisti kengät jalkaansa ja lähti pyörimään ympäri Keravaa
Lissu ei itsekkään pakosti sitä tiennyt, mutta hän etsi jotain. Jotain joka saisi hänet taas uskomaan siihen, että voisi unelmoida eläkepäivistään, jotka odottivat monien vuosien päässä, mutta kukaan ei tiennyt tällä hetkellä, että mitä, kunnes Lissu päätti mennä isoon kauppakeskukseen katsomaan, että mitä sellaiset sisältää.
Hän käveli pitkin pitkiä kauppakeskuksen katuja ja huomasi meikkiosastolla ilmaisen meikkauksen. Hän päätti koittaa, koska ei hän ollut itseään kauheasti muistanut aamulla ehostaa.

Lissu istahti tuolille. Häntä alkoi meikata nuori tai siis hänen itsensä ikäinen tyttö, joka oli saanut kesätöitä kauppakeskuksesta.
Tietysti loistavalla 6,5e tuntipalkalla, mutta tyttö ei valittanut, koska hän sai samalla hoidettua itsellensä hieman opintopisteitä, koska olihan se ala, jota hän opiskeli.
Nuori tyttö teki työtään tunteella, koska hän haaveili, että joku löytäisi hänet ja hän pääsisi Pariisiin meikkaamaan malleja, mutta ikäväkseen hänelle ei ollut vielä sattunut sitä hetkeä kohdalleen, mutta ehkä joskus… ehkä.

Meikin valmistuttua Lissu itsekin huomasi, kuinka kaunis hänestä oli tullut ja kehui vuolaasti Nuorta tyttöä, joka innoissaan kehuista halasi Lissua.
Silloin se tapahtui.
Lissu tajusin vihdoinkin mitä hän oli ollut vailla nämä 7 kk Keravassa… Kosketusta.
Hän ei ollut koskenut kehenkään sen jälkeen, kun hänet oli esitelty työtovereilleen.
Lissu oli onnesta soikeana ja hän käveli ympäri ostoskeskusta ja koitti asettaa itsensä jokaiseen tungos kohtaan, jossa hän pääsi koskettamaan toista ihmistä.
Kierreltyään toista tuntia kauppakeskuksessa koskettelemassa ihmisiä hän koki pienen uupumuksen ja päätti lähteä takaisin kotiinsa latautumaan.

Kotona hän makasi sohvallaan ja muisteli kauppakeskuksessa tapahtuneita kosketuksiaan ja melkein kirkui onnesta, mutta aina kaikki hyvä loppuu aikanaan ja maanantaipäivä koitti jälleen.
Lissu istui kassalla ja oli hieman allapäin, koska sunnuntai oli mennyt ilman kosketuksia.
Samassa kassalle tuli vanha mummo, joka yritti tarmokkaasti saada pankkikorttiaan toimimaan lukulaitteessa, mutta hänen ikäväkseen hänen yrityksensä epäonnistuivat, joka kerta.
Jotenka hänen oli pakko maksaa rahalla ja silloin taas Lissu koki piristyksen.
Nimittäin heidän kätensä koskettivat toisiaan sadasosasekunnin verran, mutta sehän Lissulle riitti ja hän tajusi, että hän oli löytänytkin unelma ammattinsa.
Siitä lähtien Lissu alkoi tahallaan kömpelöksi ja kuittien kohdalla hän antoi se vähän huonosti sen, jotta asiakas joutui hieman hipaisemaan hänen kättään ja hyllyjä täyttäessä hän vahingossa törmäsi ihmisiin, jotta saisi tuntea heidän kosketuksensa.
Lissu oli onnellinen, mutta sitten saapui talvi.
Lissua harmitti se, että hänen oli paljon vaikeampi koskettaa ihmisiä paljaalle iholle, koska he pukeutuivat niin lämpimästi.
Se sai vähän Lissun mielen pahoilleen, mutta se antoi hänelle ajatuksen, että seuraavana kesänä hän alkaa käydä festareilla, koska siellä ihmiset ovat aina puolipukeissaan ja lähekkäin.

Siitä hyvästä Lissu myös keksi rahoilleen, muutakin käyttöä, kun laskujen maksaminen, koska nyt hänellä oli hyvä syy säästää palkkarahojaan.
Niinpä Lissu säästi aina talvisin itselleen mukavan omaisuuden, että pääsi sitten taas viettämään kesäisin festarielämää. Siellä missä oli aina porukkaa ja tungosta siellä oli myös Lissu.

Vihdoinkin hän löysi sisältöä elämäänsä ja sai myös syyn odottaa eläkeikäänsä, koska suomessa eläkeläiset pääsevät aina ilmaiseksi festareille.