JUOPON JOULU

”Hiljaa!” huudan itselleni yksiössä. Minua ärsyttää ja se ärsytys johtuu ihan itestä.
Häpeän itseäni.

Olen itselleni valehtelija. Lupaan itselleni asioita mitä en tee. Huomenna ja huomenna.
Kohta olen tehnyt sitä jo puoli vuotta. Se puoli vuotta varmasti muuttuu vuodeksi ja toiseksi. Vähän, kun tähän ryyppäämiseen mennyt jo kahdeksan vuotta.

En ole saavuttanut elämässäni muuta kuin sen, että maksani on pian siinä pisteessä, että se sanoo piip.
Se ei ole kivaa.
Isäni maksa sanoi jouluna -86 piip. Se ei ollut kaunis näky.
Hänen joka reiästä tuli verta. Hän tärisi ja suli sisäisesti. Se oli kaamea näky.

Tästä en oppinut mitään.
Isäni piti kuolla opettaakseni minulle asia kantapään kautta. Silti en oppinut. Häpeä itseäni.

Nuorena sitä tykkäsi tarttua olutpulloon, kun kaveritkin ryyppäs.

Se oli sosiaalista ja siinä oli jännitettä, kun koitettiin saada kaverin äitiä hankkimaan olutta, että päästäisiin ryyppäämään ja pokaan mimmejä.
Nyt siitä on kadonnut kaikki sosiaalisuus ja jännitys.

Se on pelkkää lipittämistä.

Rahaa ei ole.

Lasken ruokani tarkkaan mitä ostan. Silti ostoslistan hinta nousee, kun tulee ostettua se 24-pack aina messiin.

Huoneeni on paskanen. Laiska. ”Teen sen huomenna”, ”Huomenna on parempi päivä”, ”Niskaa kolottaa ja maksaa särkee”
Ei pysty.

Olen ihmishylkiö. Ymmärrän täysin itseni kaltaisia paskiaisia.

Istutaan röökillä ja mietitään miltä tuntuisi hypätä neljännestä kerroksesta alas. Kuolisinko?
Yleensä tulet siihen tapaukseen, että kyllä siinä vaan sattuisi ikävästi.

Hyppäis pää edellä niin olis varma nakki.

Mutta tiedättekö tällainen ihminen on niin saatanan saamaton, että hän ei edes pysty tappamaan itseään.
Se on helppo puhua, että saatanan nyt mä vittu vien itseltäni hengen, mutta monet baarissakin naureskelevat, että se nyt on puhunut jo viisi vuotta tuota samaa paskaa... ja vielä tulee joka päivä tänne kittaamaan, eka ykkösoluella ja sitten illalla kolmosta.

Olen ruma ihminen. Voisin olla tyylikäs... Vaatteet tekevät rumasta komean.

En jaksa säästää. Kumminkin joutuisin ostamaan uudet.

Mun pitäisi kuntoilla. Pari kertaa olen vetänyt vatsalihaksia, mutta aina ne unohtuu, kun on krapula tai ei vaan kiinnosta... tai uskottelen itselleni, että kohta aloitetaan, kunnes jo sammun lattialle.

Haisen yleensä hieltä. Nuorena aina hermostuessa hikoilin.

Nykyään hikoilen paljon. Olen kai todella hermostunut.

En tiedä.

Vihaan ihmisiä, mutta kun olen heidän luona haluan olla hauska... Sellainen narri.

Toistan samat vitsit aina ihmisille.
Uudet ihmiset nauraa, mutta vanhoja vituttaa.

Välillä tuntuu, että olen parempi ihminen, kun he joita näen.

Se on vain luulo.

Itseasiassa olen paskemmassa tilanteessa, kun he. Ihmisen suojeluvaisto tai halu elää tekevät sen päähän, että haluat näyttää heille.

Suutani osaan ikävä kyllä käyttää. Kirjoittaa hädin tuskin.

Suun käyttäminen vie aikaa ja väsyttää. Ehkä minun pitäisi olla hiljaa.

Olen huomannut, että jos olet viikon hiljaa niin huomaat, kuinka turhaa elämäsi on ja alat hallita sitä. Hiljaisuus työntää sinut ulos boksista ja tajuat, että sun elämä on oikeasti tosi yksinkertaista. Sä voit hallita sitä.

Ennen kuin sä ehit tekemään mitään. Sä avaat suus ja tuhoat sun ajatukses palasiksi ja kyseenalaistat sen.

Se on kuin uskois joulupukkiin, jos joku sanoo, että sitä ei oo olemassa sä uskot sitä enemmän, kun omia silmiäs. Vittu näin monta kertaa joulupukin kotona.
Sit joku sano, että se pukki oli mun isän kaveri. Mä uskoin. Vittu joku sanoo sulle, että Mannerheim oli homo.

Niin sä uskot sitä. Mistä sä muka tiedät. Sä tiedät vaan, että jos joku sanoo sua homoksi.
Sä alat vittuileen takas.

Ei mua ees Mannerheim kiinnosta, mutta siinäkin on jotain isänmaallista, kun muut sanoo.

Sä mietit tätä maailmaa hetken sä tajuat, että eihän vittu mikään oo sellaista mitä sä näät silmilläs. "Jumalaa ei oo olemassa ja raamattu on valhetta" Sanoo kirja, jonka on kirjoittanut kaveri, jolla on tuollainen mielipide. Hei tää on outoa.

Äänet sanoo sulle asioita, jotka vähän menee naiivin ajatuksen yli niin sä uskot.

Vittu, ku on tyhmää.

Joulu saapuu pian.

Aattelin, että tänään yllytän itseni itsemurhaan.

Lääkäri sano, että jos vielä otat niin sä kuolet. Tässä on nyt mennyt melkein viikon ränni.

Ei se maksa tykkää. Se sanoo pian piip, mutta jos jouluaattoon selviän niin vittu kyllä teen sen oman käteni kautta.

Mun maksaa kyllä sattuu välillä. Uskottelen itselleni, että se on akuutti vatsa.

Sehän on paskaa valhe.

Kyllä mä tiedän, että se mun maksa on. Mun ihokin on nykyään tosi kellertävä.

Koitan tässä sokeasti vaan uskotella, että vittu kaikki on ok, kun jouluna sitten Jeesuksen kunniaksi meen kävelemään jäihin ja tapan itteni.

Viime jouluna melkein tein sen jo. Kävelin Marjaniemen rannalle ja meinasin mennä kävelee jäälle...

Eihän siellä vittu ollut mitään jäätä.

Sitten kun jäät tuli, joskus pari kk päästä. Niin en mä enää jaksanut kävellä sinne.

Kun mä kirjoittelen tätä. Niin tässä mä kyllä tajuan, että kuinka paska ihminen mä oon itselleni.

En mä muista välitä. Ne tietää, että mä oon pelle.

Ei ne välitä, jos mä katoon. Mun laisia löytyy suomesta vittu, joka kylästä.

Mä olen sitä suomalaista pullamössö sukupolven jälkikasvua, eli saatanan surullinen tapaus.

Heitin tässä koneen ääressä tupakaksi.
Vuokraisäntä sano, että tää ei saa polttaa.

Viis vuotta oon polttanut.
Vittu nää seinät on yhtä keltaiset, kun mun iho.

Tässä kohtaa tulee kyllä suuri arvostus ihmiskehoa kohtaan. Vittu se kyllä kestää kaikkea paskaa.

Ihan uskomatonta, että keho elää pelkällä Pirkka-oluella.

Vittu harvoin mä enää syön kunnon ruokaa.

Joskus kittaan nakkeja ja ruisleipää. Voita en käytä, kun voi maksaa vitusti nykyään.

Margariinia en syö... Se on myrkkyä.

Olut kyllä menee. Ohan siinä B-vitamiinia... Oon kyllä Tekopyhä paska. 

Hei tehdään niin, että mä kirjoitan tän jutun nyt loppuun.

Tossa mulla on parvekkeen ovi auki. Mulla on kaapissa vielä yks olut.

Pihalla on pakkasta tällä hetkellä. Lunta ei oo vielä nimeksikään maassa.

Mut jos mä nyt meen tuonne parvekkeelle.Vedän mun röökit loppuun ja kietasen tuon olusen naamaani.

Sen jälkeen otan nopsan hypyn ja katotaan, että tuleeko se kuolema hakemaan tällaista paskiaista, vai jäänkö kitumaan sairaalaan ja elämään siellä valtionrahoilla. Ihan kun en nyt jo tekisi sitä.

Katotaan. Kirjoitan tätä juttua sitten huomenna lisää, jos en uskalla tehdä.
Nyt mä sen päätän kuolema tai nukkumaan.

Hyvästi tai öitä!

T: Jare. Itä-Helsingin kovin paskanjauhaja.

Ps. En sitten jaksanut tehdä sitä itsemurhaa. Mietin, että sain juuri veronpalautusta ja ärrältä voi hakea lisää bisseä.
Kyllä se maksa sitten mut mielummin vie. Inhottava kuolema, mutta tälläiselle saamattomalle ihmisille ihan oikein.