Itkin, kun tajusin, että olen sitä mitä olin aina vihannut, mutta lopulta todellisuuden saatelemana sain itseeni uskoa. Uskoa siitä, että aina voi vihata sitä, mitä itse aiheuttaa.
Suositut tekstit
-
Sipulikeiton voi keittää karvaisella astialla. Lauantai 07.02.2009 19:33 Rakas päiväkirja Tanssin yksin pullonpohja-lattialla, kun e...
-
Ala ja Ylä-asteet ja kolme hieman turhaa vuottaa Kauppaoppilaitoksessa olivat asettaneet meidän Lissun Karuun arkeen, jossa ainoa määränpä...
-
”Merelle lähdetään unohtaakseen jotain, mutta palataan, kun halutaan muistaa.” 15 vuotta merillä olivat huuhtoneet kasvoiltani lapsen...
-
”Tarina voi olla, ehkä tosi, mutta ei silti kannata uskoa kaikkea mitä netissä kirjoitetaan. Sen voin kyllä sanoa, että asianomaiset kyll...
-
Kerran yksi Huru-ukko keksi, että kyläläiset rakentaisivat ulkohuussin, jonneka sitten koko kylä voisi porukalla käsi kädessä paskoa. ...
torstai 29. maaliskuuta 2012
ajatus 2
En tuntenut enää mitään.
Olin vihdoinkin sitä mitä olin unissani toivonut... Tunteeton.
Tunteeton paskiainen, jolla ei ollut sydäntä enää välittää tai kokea.
Olisin voinut iloita tästä, mutta en enään pystynyt...
En olisi ehkä saanut toivoa sitä, koska nyt joudun elämään sen kanssa ikuisesti.
Ajatuksia
Heräsin fiilikseen, että olin tainnut nukkua yhden päivän pois elämästäni.
Kellosta tarkastettua tajusin olleeni oikeassa.
Minulle tuli haikea fiilis siitä, että olin menettänyt elämästäni yhden päivän.
Mitä kaikkea olisinkaan voinut tehdä tänään?
Aloin luettelemaan päässäni kymmeniä, sitten satoja ja lopulta tuhansia asioita, joita olisin voinut tänään suorittaa, mutta jäivät nyt tekemättä.
Minua alkoi masentaa, koska olin juuri menettänyt elämäni tärkeimmän päivän.
Tämä olisi ollut juuri se päivä, jolloin olisin voinut muuttaa kaiken... Ihan kaiken.
Ajatus siitä, että huomenna voisin yrittää tehdä tämän kaiken uudestaan sai minut epäröimään ja tajuamaan, että tällainen päivä sattuu vain kerran elämässä ja minä menin pilaamaan sen...