Kärsin, mutta kun kärsimystä oli kulunut kuukausia.
En tuntenut enää mitään.
Olin vihdoinkin sitä mitä olin unissani toivonut... Tunteeton.
Tunteeton paskiainen, jolla ei ollut sydäntä enää välittää tai kokea.
Olisin voinut iloita tästä, mutta en enään pystynyt...
En olisi ehkä saanut toivoa sitä, koska nyt joudun elämään sen kanssa ikuisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti