Kesä

Jalassani on köysi, joka on sidottu yhteiskuntaa ja sitä ei saa puremalla poikki.
Lopulta Löydän puukon ja saan köyden katki ja samalla hetkellä ovestani pamahtaa kaksi tummapukuista miestä ja laittavat köyden tilalle kettingin. He nauravat yhteen ääneen minulle, kuin ketunrautaan jääneelle kulkukoiralle.

Naurettuaan itsensä kipeiksi he lähtevät ja toivottavat hyvää kesää.
Toinen heittää vielä hieman naureskellen minulle koirankeksin.
Oloni on surkea.
Kirjoitan seinälle homehtuneella omenalla "Tästä on tulossa helvetin hieno kesä!"

Lopulta vedän kettingin kaulani ympärille ja avaa ikkunan, josta tulvahtaa kesän tulo.
Asettelen jalkani ikkunalaudalle ja katson alas.
Tajuan sillä hetkellä, että yritykseni voi epäonnistua, koska satun asumaan ensimmäisessä kerroksessa, mutta riskit on otettava.
Koukistan polveni ja ponkaisen hyppyyn.
Tuo liike tuo minulle vanhan muiston mieleen, kun viime kesänä hyppäsin laiturilta järveen.

Hyppyni alkaa olla korkeimmassa kohtaa ja alkaa laskun vuoro, mutta vielä löydän aikaa huutaa "Vitun hyvää kesää!"

Yleensä tässä tilanteessa näkee elämänsä, kuin elokuvana, mutta itse näen vain viime viikon Hesarin pääotsikon... Noh tuli sekin sitten vittu todistettua vääräksi tiedoksi.