Lomaa oppii arvostamaan sitten vasta, kun siitä on haaveillut liian kauan.

Keitin munia. Huomasin, että muna meni rikki, kun sitä keitti yli 10 minuuttia. Myös hyvin mielenkiintoinen yksityiskohta oli, se että yksi muna, joka ei ollut rikkoutunut oli aiheuttanut ilmataskun munankuoreen ja lommouttanut munan valkuaista ja se ilmatasku tuntui olevan täynnä jotain nestettä.
Jätin tämän asia takaraivooni muhimaan ja valmistin itselleni munavoita aamiaista varten, mutta mieleeni palasi kumminkin uudelleen tuo ilmatasku ja tarkistin munankuoren uudestaan ja huomasin, että neste oli kovettunut. Kosketin sitä. Se tuntui oudolta, mutta näytti hieman simpukan sisällöltä.
Se pisti ajattelemaan… tai oikeastaan en tainnut ajatella.
Enemmänkin munin ajatusta, jota voisin ajatella. Ehkä se ajatus olisi, että mitä minä saan irti tuosta mönjästä?
Mikä sen merkitys on minun elämääni?
Sillä on pakko olla merkityt?!?!?! …tai jos ei ole. Sen voi keksiä.
Aloin kirjoittamaan tätä tekstiä. Tähän pisteeseen asti en ole vielä keksinyt mikä se olisi.
Päätäni särki hieman… En usko, että siinä olisi jotain yhteyttä tuohon ilmataskuun.
Simpukka toi mieleeni ajatuksen. Se ajatus oli järvisimpukka tai voi se olla joku muukin simpukka. Pakko sen on olla järvisimpukka, koska en minä ole koskaan mitään muuta simpukkaa elävänä ole nähnytkään.
Pitäisiköhän minun nähdä toinen simpukka? Oliko tämä kutsu seikkailuun? Ei varmasti ollut.
Hetken mietin, että mitä eroa järvisimpukalla ja sillä toisella simpukalla oli.
Mikä tämä toinen simpukka oli… Googletin.
Tajusin, että se minun miettimäni simpukka olikin järvisimpukka… Eli simpukka, joka on toinen simpukka on myös järvisimpukka.
Mielikuvituksetonta, mutta hämmentävää.
Ehkä en ajatellut sitä tarpeeksi.

Antakaa ihmisenkärsiä, koska se ei ole teidän kärsimyksenne... Se on vain minun päiväkirjani.

1.PÄIVÄ
Haluan olla hiljaa ja käpertyä omaan mielentilaani, mutta nyt en voi olla enää puhumatta. Minun on pakko nousta ylös ja vaivaannuttaa itseäni tällä ongelmalla, joka on pikku hiljaa tässä ahdistavassa kuumuudessa on syönyt mieltäni.
Minun mielestä kesä on ihanaa, mutta liika lämpö, joka on tulvinut huoneeseeni,
on nyt jäänyt seinille hohkamaan. Se aiheuttaneet minulle huonoa oloa… Haluaisin kirjoittaa, mutta tämä kuumuus vie minun voimani. Ongelmani vaivaa minua silti… Ehkä huomenna kirjoitan?

2.PÄIVÄ
Minua väsyttää kokoajan.  Se on merkki siitä, että tuo taivaalla naurava helvetin pesä on saanut minut taivuteltua maahan ja vienyt minulta kaiken energian pois.

Se ahdistaa mieltäni ja se estää minua kirjoittamasta, mutta tänään halua olla vahva ja kirjoittaa, koska oikea ongelmani on paljon pahempi.
(Pirunpesä on nyt nukkumassa, mutta se herää pian. Hyvinkin pian, nouskoot ja pitäkööt hauskaa…  Minä en valita.)

Oikeasti kuumuus  on vain sivuoire minun tuskallisessa elämässäni, koska tällä viikolla huomasin, että elämääni on tullut vihollinen. Todellinen uhka elämäni kululle, joka saa pirunpesänkin ahdistavan kuumuuden tuntumaan ihanalta hellältä äidilliseltä sylilämmöltä.

Tänään kasteltuani sen tajusin, että kuinka ylpeä ja itsekäs olio asustaa vuokraa maksamatta asunnossa.
En tiedä sen nimeä, mutta kutsun sitä kasviksi, koska se on tietääkseni kasvi.

Tietysti se olemus vain viittaa kasviin sisältö on jostain kuolleitten kirjan synkimmiltä sivuilta, jotka lapsen verellä on kirjoitettu.
Sen syntyperää en tiedä, mutta kämppikseni sen tuohon joskus toi.
Olen pitänyt sitä vain kasvina ja koettanut olla huomaamatta sitä, mutta eräänä päivän sain kämppikseltä viestin, jossa kehotettiin kastelemaan tuota irstasta jumalana vääristymää. Silloin pienet epäilykseni heräsivät.
Kastelin sen, mutta en tiennyt vielä mitä se oli.

3.PÄIVÄ
Tänään sen huomasin. Se on vastenmielinen kusipää. Kastelin sitä tänäänkin ilman käskemistä… Se pisti vituttamaan. Olenko minä joku vitun palvelija sille? Häh?

Se ei edes voinut kiittää. Siinä se vaan seisoo tai istuu ja asustelee asunnosta josta maksan vuokran… Mitä se maksaa? Ei mitään… Ei yhtään mitään. Kuumuus järsii korviani… pakko keksiä jotain fiilentävää.

4.PÄIVÄ
Tämä kuumuus saa minun suuttumaan lisää ja lisää tuolle vastenmieliselle otukselle, joka ei näytä elävältä, mutta kumminkin on.
Mitä se edes ajattelee?… Ehkä sitä, kuinka tyhmä minä olen, kun kastelen häntä. Minun tekisi mieli vain jättää kastelematta. Niin olen tehnytkin, mutta nyt se tuntuu, että se on saanut vallan minusta. Kastele!

5.PÄIVÄ
Se on vallannut aivoni… ehkä nukkuessa se nousee juurilleen ja tulee korvani luo ja upottaa vastenmieliset multaiset juurensa korvaani ja manipuloi minua palvomaan sitä, vaikka se pystyykin liikkumaan se ei silti itse vaivaudu kastelemaan itseään. Röyhkeä!

6.PÄIVÄ
Se vain nauttii minun alistamisesta.

7.PÄIVÄ
Minulla on jo omat ongelmani… Tämä kuumuus, joka käperryttää minua, kuin liha grillivartaalla, mutta silti se uskaltaa vaatia. Miksi? Koska se nauttii siitä. Se on kasvin tehtävä täällä talossa. Alistaa.

8.PÄIVÄ
Vihani on jo talon kokoinen tuota vitun huoranaama paskaläjässä istuvaa kasvia kohtaan. Haista vittu!
Ei se haista… Se nauttii ja katsoo minua tälläkin hetkellä ja nauraa.
Sillä ei ole silmiä, mutta se tuijottaa. Haluaisin tuijottaa takaisin mutta en pysty. Sehän on kasvi? Ei kasvit tee mitään.
Näin haluaisin uskotella, mutta en pysty. Itken.

9.PÄIVÄ
Tunnen pahaa oloa sisälläni… Se polttaa. Haluan vain nukkua, mutta en uskalla.
Kasvi tietää, että minun on nukuttava. Sie tietää ja se odottaa, että voi taas tulla käpälöimään minua.

10.PÄIVÄ
Se runnoo ajatuksia päähäni. HALUAN POIS!!! En uskalla.

11.PÄIVÄ
Se on seisonut tuossa ikkunan edessä jo kauan. Olen avannut ikkunaakin sille ja se on varmasti kuiskinut muille kasveille minusta…

12.PÄIVÄ
En uskalla enää kävellä puiston kautta, koska tiedän, että kasvit ja puut kuiskivat minusta.
Ne nauravat minulle… Se tuntuu pahalta. haluan mennä jonnekin, jossa ei ole kasveja, koska he ovat julmia. ”Tuolla se palvelija menee”  MINÄ EN OLE KASVIN PALVELIJA!!!! EN OLE!!! LOPETTAKAA SE!!!!!!

13.PÄIVÄ

Mieleeni tuli ajatus… Mitäs jos minä söisin tuon kasvin? ehkä se olisi sen turmio… EI! en ajattele… Ei kasvit niin kuole… Ne jäävät elimistööni ja ottavat minusta varmasti vallan… Ohjaavat yöllä minut katolle ja pakottavat hyppäämään, vain sen takia, että voisivat todistaa, että he hallitsevat minua.

14.PÄIVÄ
Lopetan tuon kasvin kastelun… Saakoot itse kastella itsensä… Minä en alistu… Haluan todistaa, että ihmismieli on vahva! Se on!

15.PÄIVÄ

HÄHÄÄHÄHÄHÄ! Katsokaa kuinka minä nauran sille kasville… kävin juuri ilkkumassa sille ja kerroin sille suunnitelmani… Se ei vastannut mitään, mutta uskon, että se ymmärsi, että olen nyt tosissani.

16.PÄIVÄ
KUOLE JANOO ALISTAVA PASKA JUMALAN VÄÄRISTÄMÄ IHMISMIELEN PETOLLINEN MANIPULOIJA…. Minä en alistu enää…  Kävelen pääpystyssä Mariankadun puistossa ja haistan kukkia… Syvälle haistan näitä hyvältä haisevia kusipäitä… En pelkää teitä. En yhtään!!! KUULITTEKO!!!

17.PÄIVÄ
Päätökseni pitää… Te tulette KUOLEMAAN vielä HAHAHAHHA!
Suljen nyt oven ja menen nyt nukkumaan. Pistän valot päälle ihan varmuuden vuoksi, mutta pysyn vahvana… Kasvit ovat vain kasveja… PIAN KUOLLEITA KASVEJA! Huudan tämän vielä kasville varmistaakseni asian sille… Voiton puolella ollaan.

18.PÄIVÄ
Perun puheeni ja kastelin kasvin. Anteeksi tämä ei tule toistumaan. Toivottavasti kasvit ovat armollisia.

Tänä päivänä mieleeni muistui eräs tarina… joka on raahautunut perässäni näihin päiviin asti.

Kerran yksi Huru-ukko keksi, että kyläläiset rakentaisivat ulkohuussin, jonneka sitten koko kylä voisi porukalla käsi kädessä paskoa.

En tiedä minkä sortin porukkaa kylässä oli, mutta päättivät tyhmyyksissään kumminkin toteuttaa Huru-ukon helvetin hienon perversion ja eipä aikaakaan, kun ulkohuussi oli valmis ja täynnä sitä itseään, että sitä tuli niin pahasti yli, että sitä valui alamäessä asuvan Mäkisen koiran koppiin ja koira jouduttiin lopettamaan.
Ulkohuussi synnytti kylässä ongelman, kuka hoitaisi ulkohuussia? Kukaan ei sitä halunnut, vaikka
koko kylä tiesi, että ulkohuussi oli heidän taakkanaan, koska huru-ukko ei sitä ainakaan itse hoitaisi. Hän nautti vain kehuskella asiasta naapuri kylissä niin, että päätti lehteenkin ylpeänä asian ilmoittaa… Nyt Huru-ukolla on suunnitelmissa tehdä keksinnöstään Tv-Show:n.

Kylä tuli lopulta siihen päätökseen, että ehkä sen voi vain unohdetaan… Idea ei toiminut alkuunkaan, koska ulkohuussi haisi ja pilasi maisemat, jotenka eräs maanviljelijä päätti ottaa traktorin ja ajaa sen koko kauhean tekeleen jätekasaan, jossa se voisi maatua rauhassa ja olla edes jotenkin hyödyksi näille kyläläisille, mutta se oli liikaa pyydetty…

Eräänä kauniina alkukesän päivänä kirkkaalta taivaalta iskeytyi salama suodaan ulkohuussiin ja räjäytti siitä ulkokuoren pois ja jäljelle jäi Iso kasa paskaa… paskamaisinta asiassa oli, että  se ei ollut tavallinen kasa paskaa… Niin kuin moni olisi voinut olettaa vaan siitä tuli Superpaska.  

Se kasvatti itselleen jalat ja kädet. ja mikä ikävintä se alkoi ajatella ja vaatia.
Se vaati itselleen paikkaa kyläläisten keskuudessa, koska se halusi olla ihminen. Sehän oli mahdotonta, koska paska on aina paska..
Kyläläiset yrittivät vältellä kävelevää ja huutelevaa paskaan, jotenka se suuttui ja päätti väkivalloin ottaa paikkansa keskuudesta.

Se käveli erään henkilön taloon ja tuhosi talon sisustukset ja söi jääkaapin tyhjäksi, mutta sekään ei  paskalle riittänyt, vaan se otti talon itselleen ja sanoi, että talonomistajalle, että takaisin pääsisi sitten vasta, kun paska on kyllästynyt olemaan oma itsensä…

Mies tiesi ikäväkseen, että siihen menisi aikaa ja paska onnistuisi siihen mennessä tuhota kaiken mikä talosta oli jäljellä.
Miehen sisällä jyllännyt viha muuttui pyhäksi vihaksi ja hän päätti kirota koko Huru-ukon ja hänen paskansa… Mutta lopulta tajusi, että syy oli hänessä itsessään, koska oli mennyt raottamaan perseen reikäänsä väärässä paikassa.

Siitä kiitoksena hänen monet suunnitelmansa menivät pihalle ja hänen taakkansa vain kasvoi.
Mitään ei ollut enää tehtävissä…
Asia oli vain pakko hyväksyä ja antaa paskan rellestää ja riehuu hänen kustannuksellaan.

Oma vikansa… Mitä meni tekemään sen.

Olkoon tämä opetus siitä, että älä koskaan kuuntele Huru-ukkoa, jolla on autokauppiaan moraali ja hellityn pikkulapsen asenne. Siitä ei seuraa, kuin paskaa.