Paskantamisen jalo taito

Z.Replican sanat saivat minut itkemään verta samaten myös hänen ystävänsä vertaukset.
http://ilmenna.blogspot.fi/2012/05/ist-das-spiegel-schwarz-ma-luulen-etta.html
Noista sanoista vajosin sänkyni pohjalle miettimään tuota paskaa ja mieleeni tulikin eräs ihmiskunnan tärkein henkilö.
Markiisi de Sade tuo ranskalainen aristokraatti, joka myös sattui omaksi huvikseen myös kirjoitella tarinoita.
Hänen lumoava kirjoitus tyylinsä ei tullut aina kynästä vaan myös hyvinä aikoina myös suoraan kakkapökäleestä.
Ajatella mies joka paskantaa oman kirjoitusvälineensä.

Kaunista.
Mieleni oli tyhjä... hetkenpäästä olin surullinen, koska tajusin, että eläessäni en koskaan pääse hänen tasolleen kirjoittaessa, vaikka tekisin sen omalla kakkapökäleelläni.
Mutta ei saa luovuttaa, koska niin kuin me kaikki tiedämme, että niin kauan, kuin muut tekevät paskaa ja menestyvät voit sinäkin jonakin päivänä joutua vankilaan sanavapaudesta tai kansan kiihottamisesta.
Eikö olisikin ihanaa, vaikka sinut ruoskittaisiin hengiltä, mutta tietäisit, että sinun kirjoituksesi ovat koskettaneet joittenkin sieluja vaikka tosin vain negatiivisesti.
Vai mitä Ginsberg?
Ohan se yleensä niin, että jokainen negatiivinen asia omaa myös positiiviset puolen... Ei kukaan voi olla kokonaan hyvä tai paha... kyllä jumalaakin rakastetaan ja palvotaan vaikka kaveri yritti tuhota ihmiskunnan, jos noita Nooan juttuja lueskelee.
Tietysti kaikki voi ajatella mustavalkoisesti, mutta jokainen hölmökin tietää, että maailmassa on monta eri valkoista ja mustaa.
Lopulta minun oli aika nousta takaisin maan pinnalle, koska olin jo liian syvällä itsessäni... jotkut voisivat luulla, että olen pahainen pilvenpolttaja, koska takerrun pikku seikkoihin.
Ehkä pääni saisi taas uutta ajatusta, jos ottaisin nuo kiikarit jälleen kauniiseen käteeni ja tutkisin miten naapureitten elämässä pyörii.
Aah siitä mieleeni tulee hyvän ystäväni... tai siis entisen naapurini, joka kävi kusettamassa koiraansa aina keskiön tienoilla, kertoi puhelimessaan samalla tarinan miehestä, joka tykkäsi tirkistellä naapureitaan, mutta yhtenä päivänä hän löysi kaupanjonosta miehen, joka tuntui olevan todella yksinäinen ja pelkäsi kaikkea sosiaalista kanssakäymistä... No tästäkö kaveri sai kunnon stondiksen aikaiseksi ja alkoi seurata miestä melkein ympäri vuorokauden ja hän huomasi, jotain todella erikoista...
Mies nimittäin sekoili kämpässään. Hän tuntui jahtaavan jotakin ja huuteli huoneessaan.

 Sekö sai meidän irstaan tirkistelin melkein laukeamaan, mutta hänen oli suuri halu kuulla mitä mies huuteli, joten hän otti riskin ja kävi kuuntelemassa salaa miehen oven takana.
"Mariaa! Mariaa!" Mies huuteli. Tirkistelijä kurkisti postilaatikosta ja huomasi, kuinka mies sai juuri kiinni mielikuvitus naisensa ja alkoi halata ja suukottelemaan. Sekä lopulta käperteli pitkin lattiaa ja alkoi riisua housujaan ja harrastamaan tietämättään ilmapanemista, mutta nopeasti mies tuli järkiinsä ja huomasin, että hän oli nussinut ilmaa ja purskahti tämän totuuden murtamana itkuun.
Tirkistelijää kävi sääliksi ja hän poistui paikalta omaan likaiseen kämppäänsä, jonka seinät oli täynnä naapureittensa valokuvia ja puhelinnumeroita sekä suhdetilanteita. (Niin kuin meidän jokaisen Facebookissa)
Tirkistelijä purskahti itkuun. Hän säälitti tuon miehensä kohtalon, kuinka noin sosiaalisesti rajoittunut kaveri voi olla noin kauheassa puute tilassa?
Mies näytti suorastaan halkeavan jossei pian saa tyydytettyä läheisyyden haluaan, joten Tirkistelijä tajusi, että jotain oli tehtävissä.
Hän lähti vimmalla kauppaan ja osti itsellensä kauniin kesämekon ja punaiset korkokengät.
Kotiin tultua hän alkoi etsiä itsellensä tiirikointi välineitä ja odotteli hiljaa sängyssään yön tuloa.
Lopulta tuli sopiva aika ja tirkistelijä puki mekon päällensä ja lähti hiippailemaan kohti yksinäisen miehen kotiovea.
Ovella hän vielä kuunteli, ettei mies vaan ollut hereillä. Eipä ollut, joten Tirkistelijä päätti murtautua sisälle ja käveli suoraan nukkuvan miehen sängyn eteen katseli häntä hymyillen ja huusi. "Rakas mä oon odottanut sua!"
Mies säikähti hereille ja näki edessään Tirkistelijän, joka kääntyi pyllistämään häntä kohti. "Rakas mä oon ihan kiimassa"
Mies katseli Tirkistelijän juuri vahattua persettä ja huomasi housuissaan jotain eloa.
Ei tarvinnut Tirkistelijän montaa pyllyn heilausta tehdä, kun mies oli jo työn teossa. He viettivät yhdessä kunnialliset 30 minuuttia, kunnes mies kaatui takaisin sänkyynsä ja vaipui onnellisena uneen.
Tirkistelijä nosti hameen helmansa takaisin ja käveli onnellisena kohti kotiaan tietäen, että hän oli tehnyt jotain hyvää jonkun eteen.
Kaunistako? kyllä vain on se hienoa huomata, että maailma ei ole niin mustavalkoinen ja pahakin voi olla hyvä.
Nyt on aika avata housun napit ja kiittää teitä, että sain avautua.

Tämä juttu kirjoitettu alunperin
http://ilmenna.blogspot.fi/