Hetkittäisistä aistimuksista päättelin, että nyt on jotain
pahasti vialla. Vaikka taivaalta ei satanut sammakoita aistin, että jotain on
tuleva.
Oveeni koputettiin. Säikähdin.
Ennen kuin olin edes tajunnut tilanteen, huomasin kädessäni
keittiöpuukon.
Kävelin hitaasti ovelle ja raotin sitä.
Oven takana ei ollut ketään.
Nyökkäsin itselleni ja löin oven kiinni.
Mietin, että olipa jännää... ja samassa huomasin, että olin
saanut sitä kauan kaipaamaani toimintaa elämääni.
Nyt minulla on taas uutta energiaa... mutta uusia
seikkailuja odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti