Olenko ylpeä itsestäni?

Lopulta en löytänyt ongelmaani mitään muuta ratkaisua, kun sitoa silmäni.

Yllätyksekseni huomasin, että side silmilläni avarsi minulle ihan uuden näkökulman maailmaan.

Kaikki maailmassa tuntui oleva niin mustavalkoisen yksinkertaista.
Syyt ja seuraukset olivat ihan selviä minulle.
Minusta oli tullut maailman laki ja uuden elämän suunnannäyttäjä.

Otin takin ja lähdin pihalle, jossa minua odotti kaunis auringon valo, joka hyväili maata, kuin omaansa.

Kävelin kadulla ja aloin tuomitsemaan muita ihmisiä.
"Tämähän on helppoa" Tokaisin itselleni puolihuolimattomasti.
Ihmiset edessäni alkoivat nöyristellä minun oikeudenmukaisuudelleni.
Olin varma, että pystyisin ratkaisemaan myös maailmaan rauhan.
Olin kävellyt vasta muutaman korttelin ja olin kerännyt itselleni suuren joukon kannattajia, jotka kävelivät takana uskollisesti. Tunsin itseni jumalaksi... taisin myös olla sitä.

En sitä itse tajunnutkaan, mutta vahingossa uppouduin omaan ylimielisyyteeni ja päätin ruokkia sitä katsomalla taakseni ja huomasin, kuinka olin saanut taakseni tuhansia ihmisiä, jotka seurasivat minua sokeasti ja uskoivat minun tekoihin ja minun ratkaisuihini ja samassa huomasin, että jalkojeni alta oli kadonnut maa.
Olin jumalan asemassa unohtanut katsoa eteeni ja olin vahingossa kävellyt laiturilta suoraan järveen.

Ihmiset, jotka tulivat laiturille katselivat mitä tein.
En voinut enää asemassani kertoa erehtyneeni, koska silloin kukaan ei uskoisi enää minua, joten päätin painua järven pohjaan.

Veden alta katselin ja huomasin, kuinka laiturin nokalta ihmiset ryhtyivät matkimaan tekoani ja hyppivät yksikerrallaan seurakseni järvenpohjaan.
Olisihan se ollut kauheaa, jos ihmiset olisivat tajunneet, että asia johonka he uskovat olisi ollut väärä.